Lyhyt Historiikki

Alussa oli kahvi

1986 oli aikaa, jolloin Nicaraguassa oli kukistunut pitkäaikainen diktatuuri ja Nica-kahvi oli noussut ylikansallisten yritysten vastustamisen symboliksi. Muutama kansalaistoiminnassa jo aikaisemmin ryvettynyt orpo aktiivi löysi toisensa Mikkelin lääninhallituksessa ja hankki koe-erän Nica-kahvia lääninhallituksen työntekijöiden kahvioon. Tästä poiki varsin nopeasti päätös perustaa Mikkeliin kehitysmaakauppaliikkeen paikallisryhmä. Reilun kaupan ideologian lisäksi perustamiseen vaikutti halu tehdä jotain Mikkelissäkin päätään nostaneen ulkomaalaisvihan torjumiseksi.

Perustajajäseniä oli noin tusinan verran nuoria aikuisia ja muutamia opiskelijoita, joita yhdistivät nämä kaksi tavoitetta. Sääntöihin kirjattiin erityisesti, että Kema on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton järjestö. Viiteryhmänä oli alusta lähtien kehitysmaakauppaliike. Uskottiin, että kuluttaja on kuningas ja että tavallisen pulliaisen ostopäätöksillä on väliä.

Nappikaupalla Unileveriä vastaan

Yhden perustajajäsenen avustuksella saatiin yhdistykselle varsin nopeasti myyntipaikka Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimiston vierestä Porrassalmenkadulta. Pieni valikoima kehitysmaatuotteita hankittiin muilta kehitysmaakaupoilta ja kauppaa pidettiin auki parina päivänä viikossa vapaaehtoisvoimin. Harva kuitenkaan löysi tiensä toimistokoppiin kerrostalon toisessa kerroksessa, ja päivystäminen oli siksi melko turhauttavaa.

Ratkaiseva parannus tilanteeseen saatiin, kun lyötiin hynttyyt yhteen Mikkelin käsityöläisten kanssa ja siirryttiin pitämään yhteistä kauppaa Savilahdenkadun kauniissa puutalossa - Pulkkisen kulmassa. Asiakaskunta kasvoi, päivystys sujui sopuisasti ja toiminta vakiintui, kunnes käsityöläisten Väkkärä lopetti toimintansa.

Alusta lähtien kaupan ideana oli toimia tiedotuksen ja tiedostamisen välineenä. Halusimme kritisoida ylikansallisten yhtiöiden moraalitonta toimintaa, jossa alkutuottajalle jäi vain murusia ja kehitysmaat pidettiin köyhinä raaka-aineen tuottajina. Kaikki Keman kaupan tuotteet hankittiin kehitysmaiden osuuskunnilta tai yhtiöiltä, jotka maksoivat työntekijöilleen kohtuullista palkkaa. Kehitysmaissa jalostettu tee ja kahvi olivat alusta lähtien tärkeimmät tuotteet.

Kaupan pidon lisäksi kemalaiset järjestivät mm. toritapahtumia. Mikkeliläisiä hämmästytettiin mm. katuteatterilla, jonka päähenkilönä tepasteli valtterin kokoinen reilun kaupan banaani. Kehitysmaatuotteita esiteltiin ja myytiin myös Keman huoltojoukkojen nerokkaasti maitokärryille kasaamasta mobiilista myyntipisteestä.

Kehitysmaakauppa juurtuu kauppahalliin

Kauppa on kodikas ja viihtyisä .

Yhteistyön päätyttyä käsityöläisten kanssa Kema pureutui Mikkelin kauppahalliin, jossa siihen aikaan oli runsaasti tyhjiä tiloja. Myyjäkysymys ratkaistiin yhteistyössä työvoimatoimiston kanssa palkkaamalla tukityöllistettyjä ja lauantait hoidettiin vapaaehtoisvoimin. Myös kaupan sisustus vaati suuren määrän vapaaehtoistyötä.

Kaupan lisäksi halliin perustettiin tiedotuspiste, johon kutsuttiin mukaan suuri joukko muita kansalaisjärjestöjä. Infonurkkaus sai nimen Kirjava kipinä, mutta muut järjestöt eivät ottaneet sitä omakseen ja kipinä sammui melko pian.

Kehitysmaakaupan idea on maksaa alkutuottajalle mahdollisimman reilu hinta. Myynnin volyymi on pieni eikä kate ole riittävä työllistääkseen kokopäiväistä myyjää. Myynnin järjestäminen on tämän vuoksi ollut jatkuva sosiaalinen innovaatio. Keman myyjinä on toiminut noin parikymmentä tukityöllistettyä pitkäaikaistyötöntä – aina vuoden jälkeen on etsittävä uusi. Kauppa on tarjonnut paikan myös yhdyskuntapalvelun suorittajille ja työharjoittelu- ja taksvärkkipaikan koululaisille. Välillä palkan on maksanut Uhanalaisten kansojen tuki ry. Suomalaisten lisäksi myyjänä on toiminut mm. inkeriläinen, portugalilainen ja bangladeshiläinen. Vapaaehtoismyyjiä on ollut kymmeniä. Yhteistyökumppaneita ovat olleet mm. Unicef- ja Unifem-ryhmät.

Myynnin volyymin kasvattamiseksi otettiin myyntiin kehitysmaatuotteiden lisäksi myös ekotuotteita sekä Luonnonsuojeluliiton tuotteita. Erityisesti ekopesuaineet ovat tuoneet uusia uskollisia asiakkaita.

Kehitysmaakauppa lopetti Mikkelissä, mutta Reilu kauppa jatkuu

Maaliskuussa 2007 Kehitysmaapuoti Karibu lopetettiin. Kemassa todettiin, että reilun kaupan tuotteita on runsaasti saatavilla mikkeliläisissä kaupoissa ja olimme näin tältä osin tehneet itsemme tarpeettomiksi. Yhdistys keskittyy nyt kehitysyhteistyöprojektiin Kiberan slummissa Nairobissa ja muuhun reilua kauppaa, kehitysyhteistyötä ja kehityskysymyksistä tiedottamista edistävään toimintaan.

Verkostoitumista

Alusta alkaen Kema on kuulunut Kehitysmaakauppojen liittoon, joka myöhemmin muutti nimensä Maailmankauppojen liitoksi. Kema on toiminut yhden liiton kesäkokouksen isäntänä. Kema on Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan jäsenjärjestö.